Tämä blogi on tarkoitettu kaikille opiskelijoille – nuorille ja aikuisille, – jotka harkitsevat työharjoittelun/työssäoppimisjakson suorittamista ulkomailla. Neljän kuukauden ajan jaan omia kokemuksia työharjoittelun suorittamisesta ja asumisesta Espanjan Aurinkorannikolla ja yritän valaista asioita monipuolisesti kirjoittamalla sekä positiivisista että negatiivisista asioista. Toivottavasti blogistani on apua niille, jotka ovat tällä hetkellä vasta harkitsemassa lähtöä.
Olemme tavallinen suomalais-venäläinen nelihenkinen perhe, joka on unelmoinut Espanjassa asumisesta jo kauan. Ensimmäisen kerran rupesimme keskustelemaan Espanjaan muuttamisesta lähes 13 vuotta sitten, mutta kaikki muuttamiseen ja edes tilapäiseen asumiseen liittyvät asiat tuntuivat hankalilta ja lähes mahdottomilta. Mitähän tekisimme perillä? Mitä Suomessa olevalle asunnolle tulisi tehdä? Onko helppoa aloittaa kaikki ihan puhtaalta pöydältä ja miten sopeutuisimme uuteen kulttuuriin ja kieliympäristöön? Lisäksi pienten lasten vanhempina joutuu epäilemättä miettimään, kannattaako ylipäätään ryhtyä tällaiseen seikkailuun ja miten se vaikuttaisi lasten arkeen ja elämään. Joten keskustelut jäivät pitkiksi ajoiksi pelkästään keskusteluiksi emmekä edenneet suunnitelmissamme eteenpäin ollenkaan.
Tilanne rupesi muuttumaan pikkuhiljaa – en syventyisi nyt kaikkiin yksityiskohtiin, mutta eräänä päivänä totesimme, että Suomessa meitä ei enää pidättele mitään, paitsi hyvät ystävät. Tietenkin lapsiperheen muuttamiseen liittyvät epäilyt ja pelot jäivät, mutta niin Espanjassa kuin Suomessakin moni asia on ajan myötä muuttunut ja lähtö toiseen maahan ei enää tuntenut niin mahdottomalta ja pelottavalta. Lisäksi syksyllä 2016 pääsin opiskelemaan merkonomiksi Turun ammatti-instituuttiin ja edessäni minua odotti pakollinen työharjoittelujakso… Sanotaan, että maailmasta on tullut pieni. Se on ilmeisesti totta. Luulen, että globalisaation paras puoli on epäilemättä se, että matkustamisesta on tullut entistä helpompaa ja että saa opiskella, suorittaa työharjoittelua tai tehdä töitä lähes missä tahansa maassa. Lisäksi kansainvälinen työkokemus on työuran kannalta entistä toivotumpi asia. Niinpä tällä kertaa päätös oli tehty hyvin nopeasti – ensimmäisen työharjoittelujakson suoritan Espanjassa.
Sain kaikki ohjeet, neuvot ja tuen Ammatti-instituutin opettajilta ja positiivisena yllätyksenä oli se, että työharjoittelu ulkomailla ei synnyttänyt kauheaa paperisotaa. Ainoana haasteena oli saada terveydenhoitajan allekirjoitus Hakemus työässäoppimisjakso -lomakkeeseen. Kävi ilmi, että Ammatti-instituutissa ei aikuisten puolella ole omaa terveydenhoitajaa. Terveyskeskuksen henkilökunta taas oli hiukan hämillään, koska kyseisestä lomakkeesta puuttuvat kriteerit, joiden mukaan ulkomaille lähtevää aikuista opiskelijaa täytyy arvioida. Onneksi asia ratkaistiin antamalla puuttuvia rokotuksia ja pitkään himoittu terveydenhoitajan allekirjoitus oli vihdoinkin saatu.
Toisena suurena yllätyksenä oli se, että itse harjoittelupaikka löytyi helposti. Olen aikaisemminkin lukenut muiden bloggaajien kokemuksia harjoittelupaikan löytymisestä Espanjasta, joissa he ovat kertoneet, että harjoittelupaikka on löytynyt helposti espanjalaisten yritysten ovia koputtamalla. No, en kuitenkaan halunnut espanjalaiseen yritykseen, sillä espanjan kielen opinnoissa en ole vielä edennyt kovin pitkälle. Toisaalta kieltä oppii puhumalla ja niinpä sain harjoittelupaikan suomalaisten omistamasta espanjalaisesta yrityksestä nimeltä Espanja.com, joka palvelee kansainvälisiä asiakkaita ja jossa pystyy harjoittelemaan ja hyödyntämään erilaisia kieliä. Lisäksi tulevan harjoittelupaikkani toiminta on osoittautunut erittäin monipuoliseksi, joten odotettavissa on kiireisiä työssäoppijan päiviä, paljon erilaisia työtehtäviä ja toive, että saan opittua mahdollisemman paljon.
…Kun kaikki matkalaukut oli pakattu, asiat järjestetty ja rokotukset otettu iski jälleen epäily – mitähän olen nyt tekemässä ja olenko edes järkevä ihminen, että neljänkymppisenä ryhdyn tällaiseen seikkailuun, aloitan kaikki aivan alusta ja astun uuteen elämään. No, aika näyttää ja toivottavasti puolen vuoden kulutta nauran vielä kaikille epäilylleni…
