Los Boliches ei ole koko Espanja. Voisin jopa sanoa, että se ei ole Espanja ollenkaan. Matkustaessasi tänne, ja erityisesti jos mietit pitkäaikaista asumista Espanjassa, pidä mielessäsi, että ehkei kannata kuunnella, jos sinulle väitetään, että ”täällä ei ole mitään katsomisen ja kokemisen arvoista”. Espanja on erittäin tapahtumarikas maa. Sen luonto on lumoava. Espanjan historia on täynnä mielenkiintoisia käänteitä; kaupunkeja voi ihailla loputtomasti ja ruokakulttuuri on sekä monipuolinen että terveellinen. Nämä asiat ehdottomasti täytyy muistaa, kun ja jos matkustat tänne.
Harjoitteluaikanani olemme tutustuneet täällä moneen uuteen 
kohteeseen ja käyneet jo vuosien varrelta tutuissa paikoissa, mutta vielä enemmän on jäänyt valitettavasti katsomatta. Jossain Facebook -postauksessa kerran varsin osuvasti luki, että arki on arki Espanjassakin ja tämä on totta – lapsiperheelle työpäivän jälkeen ei jää riittävästi aikaa kaikkiin mahdollisiin huvituksiin, matkustamisiin ja ystävystymiseen. Siitäkin huolimatta väitän, että olen viettänyt Espanjassa paljon mielenkiintoisempaa vapaa-aikaa kuin Suomessa.
Parhaat muistot ovat minulle jääneet matkastamme Rondaan. Kävimme siellä viimeksi 11,5 vuotta sitten ja jo silloin minulle on jäänyt unohtamattomia muistoja kaupungista. Tällä kertaa matkamme Rondaan oli pitempi, se tapahtui aurinkoisemmassa säässä ja nähtiin paljon enemmän. Mielestäni merkittävä on paitsi itse kaupunki, myös matka sinne – ei voi olla ihastelematta vuoristossa mutkailevaa tietä, henkeäsalpaavia näköaloja ja koko ajan vaihtelevia maisemia. Itse Ronda on viehättävä, vanha, vuoristoon eksynyt pieni kaupunki, jonka rotko, arkkitehtuuri, historialliset muistomerkit ja kukkivat kirsikkapuut jäävät ikuisesti mieleen. Se on niitä paikkoja, jotka pakottavat miettimään, kuinka mahtava ja luova luonto on ja kuinka pieni, merkityksetön ja suojaamaton ihminen on luontoon verrattuna. Jos olisin taiteilija, olisin voinut loputtomasti ikuistaa Rondan maisemia ja pikkukujia taidemaalauksissani ja jos olisin nuori ja vapaa muuttaisin asumaan juuri sinne.
Ihastumiseni Rondaan on vaikea selittää sanoin. Kysymys on tunteista. Onko tunne, että olet täydessä ja ehdottomassa sovussa itsesi kanssa, tuttu sinulle? Oletko koskaan kokenut, että olet saavuttanut täydellisen mielirauhan eikä mikään ajatus vaivaa eikä pystyisi vaivaamaan mieltäsi? Ehkä näin käy useinkin joogan harrastajalle, mutta näet kun en harrasta joogaa ja kohdallani tämä mielentila jää usein saavuttamattomaksi. Ja vielä yksi minulle aivan uusi kokemus – onko sinustakin joskus tuntunut, että olet jo käynyt jossain paikassa ja tiedät täsmälleen, mikä näkyy nurkan takaa, vaikka paikka on sinulle aivan tuntematon. Näin on käynyt minulle ensimmäistä kertaa elämässäni, kun ihailimme Palacio del Rey Moron puutarhoja – olen takuuvarma, että olen nähnyt puutarhat aikaisemmin, kenties unessani :-). Toisin sanoen neuvoni Espanjaan matkustavalle – älä vietä aikaasi ainoastaan rannalla, matkusta, tutustu paikkoihin ja ehkä löydätkin oman Rondasi!
Espanjan ravintoloista, ruokavaliosta, mauista ja tottumuksista on jo kirjoitettu paljon. En usko, että pystyisin lisäämään kaikkeen aikaisemmin aiheesta sanottuun jotakin tärkeää ja huomionarvoista. Lisäksi en ole suuri ravintoloiden ja kahviloiden ystävä. Arvostan kyllä hyvää ruokaa, mutta en juuri nauti jatkuvasta ravintoloissa ja kahviloissa istumisesta. Lisäksi espanjalainen ruoka minulle on kuitenkin liian suolaista ja rasvaista. Ainoa poikkeus on tietenkin los mariscot ja paella. Niitä voisin syödä vaikkapa joka päivä. Tässä on vinkki paellan ystäville – elämäni parasta paellaa sain Nerjassa sijaitsevassa La Ermita -hotellin ravintolassa.
Olen jo kirjoittanut aikaisemmassa blogi-artikkelissani, että Espanjan paras asia on ihmiset. Vaikka espanjalaiset ovat erittäin ystävällisiä, auttavaisia, rentoja ja ymmärtäväisiä, heihin ei kuitenkaan ole kovin helppoa tutustua ja ystävystyä. Sain kuulla, että paikallisille kaikki ulkomaalaiset, mukaan lukien ne, jotka ovat asuneet Espanjassa jo kauan ja osaavat espanjaa, ovat turisteja. Monet arvot ja käsitykset siitä, mikä on säädyllistä ja mikä ei, eroavat toisistaan Espanjassa ja Suomessa. Lisäksi espanjalainen ei esimerkiksi pyydä kovin helposti vieraita kotiinsa. No, tämä seikka ei häiritsekään minua kovin paljon. Riittää jo se, että välillä voi vaihtaa sanaa täysin tuntemattomien, iloisten ja hyväntahtoisten ihmisten kanssa. Parasta on kuitenkin se, että olen joka tapauksessa saanut uusia ystäviä Espanjassa – harjoittelupaikkani, Espanja.Com, oli varsinainen ”ystävälöytöpaikka”. Ihmettelen vieläkin, miten on mahdollista, että näin paljon ihania, ystävällisiä, energisiä ja taitavia ihmisiä voi löytyä saman katon alta. Olen suorastaan ladannut akkujani uuden työympäristöni iloisessa ja ihmeellisessä seurassa ja olen varma, että tällä latauksella saan voimia jatkaa pitkälle eteenpäin.
