2. Talvi Espanjan Aurinkorannikolla – yllätyksiä

Ensimmäinen kuukausi Espanjassa on kulunut ja on aikaa tiivistää ensimmäiset tulokset elämästämme täällä. Ensimmäinen kuukausi täällä oli tapahtumarikas ja se on tuonut mukanaan paljon asioita, joita piti jotenkin sisäistää ja pureskella. Tällä kertaa haluaisin kuitenkin kirjoittaa Aurinkorannikon talvesta.

Tavallisesti tänne matkustetaan juuri kesäisin ja kesän meininki monille on tuttu, kun taas talvisin täällä asuu pääsääntöisesti eläkeläisiä, eikä täällä talvella asumisesta ole kirjoitettu kovin paljon. Eläkeläisiin liittyen tulee mieleen eräs asia – välillä tuntuu siltä, että talvisin Aurinkorannikon kalastajakylien asukkaiden keski-ikä on 65 vuotta. Olen asunut täällä kuukauden, mutta en ole pahemmin nähnyt lapsia tai nuoria ihmisiä ja koko Aurinkorannikko välillä tuntuu isolta kansainväliseltä vanhainkodilta. Toisiin kuin ravintoloiden ja baarien asiakkaat, niiden henkilökunta kostuu kuitenkin pääsääntöisesti nuoremmista ihmisistä. Lisäksi kesällä tilanne muuttuu ja täältä löytyy kaikenikäisiä ihmisiä. Ilmeisesti ravintoloiden hintaluokkakin muuttuu kesän tultaessa dynaamisesti ja ei aina kukkaroystävällisempään suuntaan.

Ensimmäinen asia, johon huomioni Espanjassa  kohdistui, oli tietenkin sää ja ilmasto. Lähtiessäni Suomesta mietin kerrospukeutumisen hyötyjä, sillä ulkona oli miinus 17 astetta. Olemme käyneet Etelä- Espanjassa monta kertaa, mutta pääsääntöisesti kesäisin. Olen siis tottunut siihen, että Espanjassa on lämmintä ja välillä jopa kuumaa, mutta en osannut odottaa, että tammikuun alussa voi olla niin lämmin keli! Plus 17 astetta on jo melkein suomalainen kesä. Ja kuinkahan kaunis aurinkoinen ilma vaikuttaa mielialaan! On samantekevää mikä mieltä painaa – mieliala muuttuu paremmaksi kirkkaassa auringossa ja iloisten ihmisten ympärillä. Minun mielialani muuttui heti parempaan suuntaan, kun tammikuun lopussa paikalliseen telkkariin ilmestyi puutarha-ohjelma. Totesin itselleni, että uusi istutussesonki on jo ilmeisesti alkanut! Viher- ja multapeukaloilla täällä on paljon pitempi kausi ja joidenkin kasvien ja juuresten satoa kerätään monta kertaa vuodessa. Lidlinkin valikoimaan uudet perunat ja mansikat ilmestyvät jo tammikuun lopussa.

Vuorten huiput peittyivät lumeen.

Toisaalta tammikuun puolessa välissä oli jopa satanut lunta. Se ei satanut missään Fuengirolassa eikä Benalmádenassa, missä on työharjoittelupaikkani on, vaan jossain ylhäällä vuoristossa. Vuoret kuitenkin näkyivät toimistomme ikkunoista. Nämä valkoiset vuorten huiput ja pelkästään se tieto, että siellä sataa on saanut espanjalaiset viritystilaan. Sain kuulla, että kun sataa lunta espanjalainen ei tee töitä, sillä se tapahtuu erittäin harvoin. Eräs tuttuni 28-vuotias espanjalainen nuori nainen kiihtyneenä innostuksestaan sanoi, että hän ei ole kertakaan elämässään nähnyt lunta, mikä saikin hänet ottamaan kymmeniä valokuvia valkoisista vuorten huipusta sekä soittamaan kaikille ystävilleen ja sukulaisilleen varmistaakseen, että he eivät ole missanneet tätä harvinaista luonnonilmiötä. Tämä harvinainen ilmiö kesti vain muutaman tunnin ja seuraavana päivänä oli taas mukavan lämmintä, mutta piireissä keskusteltavaa riitti moneksi päiväksi.

Vaikka sanoin, että talvellakin täällä on lämmintä, paitsi silloin kuin sataa, täytyy myöntää, että lämmintä on ulkona, mutta ei kuitenkaan rakennuksien sisällä. Ennen lähtöämme tänne luin Espanja. Comiin ilmestyneen Iltalehden artikkelin, jossa kirjoittaja valitti, että asunnot Espanjassa ovat kylmiä ja kalliitta, eikä tällä pärjää ilman villasukkia. Tämä pitää paikkansa. Tuntuu ainakin siltä, että termi lattialämmitys on miltei täysin espanjalaisille tuntematon käsite, joka ei edes kuulu heidän sanavarastoonsa. Onneksi törmäsin ajoissaan mainitsemaani julkaisuun, joten olin edes hiukan varautunut asiaan. Saapuessamme asuntoon se oli kirjaimellisesti jääkylmä ja kului monta viikkoa ennen kuin se lämpeni. Lisäksi asunnossamme ei ollut ollenkaan peittoja – pelkästään lakanoita, joita kesäisin käytetään peittoina ja siksi heräsin yöllä usein kylmyyteen. Ilmoitimme asiasta asunnon omistajalle ja asia hoitui niin, että hän toi meille paksut peitot. Asia on ilmeisesti niin, että espanjalaiset eivät panosta ollenkaan lämmitykseen koska täällä talvet ovat lyhyitä. Neuvoni Espanjaan talvella lähteville on siis se, että lämpimät sukat, pyjamat ja oloasut täytyy ehdottomasti pakata matkalaukkuun.

Lämmitykseen liittyen täytyy mainita, että monessa espanjalaisessa talossa edelleen käytetään kaasupulloja. Monessa asunnoissa ruuanlaiton lisäksi kaasua käytetään myös veden lämmittämiseen. Kyllä keskuslämmitys on yleistynyt isoissa kaupungeissa, mutta monia taloja edelleen lämmitetään täyttävillä kaasupulloilla. Yksi pullo maksaa 14 € ja nelihenkiselle perheelle se riittää pariksi viikoksi.

Palaan yllätyksiin – eräänä ihastuttavana yllätyksenä minulle oli se, että talvella Andalusia vaikutti selvästi vihreämmältä ja silmälle miellyttävämmältä kuin kuumana, auringon polttamana kesänä. En osannut odottaa, että tälläkin maa voi olla vihreän ruohon peittämä, luonto voi houkutella vihreydellään ja tuoksuillaan, aurinko ei polta vaan lämmittää ja raikas merituuli virkistää eikä väsytä. Kyllä voin varmuudella sanoa, että tykkään Andalusiasta juuri talvisin. Ilmeisesti ihmisten geeneissä on mieltymys vihreään ympäristöön, koska se viestii meille elämästä ja se vihreys löytyy täältä juuri talvisin.

On olemassa vielä yksi seikka, joka liittyy Espanjan talveen ja joka miellyttää minua täällä talvisin enemmän kuin kesäisin. Se on ihmisten määrä. Olen aikaisemmin kuullut täällä talvisin asuvilta suomalaisilta, että Aurinkorannikko on aivan kuollut talvisin eikä täällä ole mitään tekemistä. Väärin – sillä juuri talvisin se ihmismäärä tuntuu oikealta, sopivalta ja luonnolliselta. (Kyllä täällä talvellakin on turisteja ja heidät on helppo erottaa paikallisista – he kulkevat sortsit ja T-paita päällä, kun taas espanjalaiset pukeutuvat talvivaatteisiin.) Rantakin näyttää paljon romanttisemmalta ja houkuttelevammalta, kun siellä on vain muutama pariskunta ihastelemassa auringonlaskua tai muutama lenkkeilijä aamu- tai iltalenkillä. Kyllä tähän ympäristöön voi jo oikeasti rakastua!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *